Kankaanpään seurakunnan Jämijärven kappelin kappalaisen Taina Karvosen virkaanasettaminen 1.9.2019

Kolmen haavan häikäisevä terveys

 

 

 

 

 

 

 

Jokin viikko sitten otin pitkästä aikaa käteeni kirjan Kuuntelen kanssasi, Maria. Sen on kirjoittanut kirkkomme viime vuosikymmenien kaiketi vaikuttavin hengellinen opettaja Anna-Maija Raittila. Kirjassa hän kuvaa kahta keskiajan ja yhtä 1800-luvun lopun hengellistä äitiä – joista kahdelle katolinen kirkko on jopa antanut merkittävimmän kunnianimityksensä ”kirkon opettaja”. Nämä kaksi ovat Hildegard Bingeniläinen ja Jeesus-lapsen Teresa, mutta hain tuosta kirjasta kuitenkin kolmatta, keskiajan Englannissa vaikuttanutta Juliana Norwichlaista.

Sairaana ja kuolemaisillaan Juliana näki perä perää kuusitoista näkyä, joita hän ei kuitenkaan alkanut avata eikä niistä kirjoittaa ennen kuin oli parikymmentä vuotta kypsytellyt niitä mielessään. Ei vain Juliana ollut sairas: elettiin 1300-lukua, jolloin musta surma niitti kansaa raskaalla viikatteella. Anna-Maija Raittila kuvaa Julianan vaikutusta: ”Sairaan ajan keskelle murtautui häikäisevä terveys.”
Kun sinut, Taina, on kutsuttu kappalaiseksi tähän Kankaanpään seurakuntaan ja tänne Jämijärvelle, toivon sinun saavan tukea, neuvoa ja rohkaisua Julianalta ainakin kahdessa suhteessa. Ensiksikin siinä, mitä hän jo alkujaan oli Jumalalta rukoillut ja toiseksi siinä, millainen yleinen luottamus hänen näkyinä saamansa vastauksen läpäisi.

Juliana oli rohkeasti – jopa uhkarohkeasti – rukoillut itselleen kolmea ”haavaa”: totisen katumuksen haavaa, laupiaan myötätunnon haavaa ja Jumalaan kohdistuvan syvän kaipauksen haavaa. Puhe nimenomaan haavoista saattaa tuntua omituiselta, mutta yhtä kaikki se kuvaa hyvin sitä, ettei kysymys ole vain jonkinlaisista mielipiteistä, päätöksistä tai kannanotoista, vaan jostakin sellaisesta, joka on vääjäämätöntä ja jonka paikka on ihmisessä syvällä.

Terve katumus, terve myötätunto ja terve Jumalan jano
Meidän aikamme ei – Luojan kiitos – ole sillä tavoin sairas kuin 1300-luvun Englannissa, ei ollenkaan, mutta ei se ole kaikkein helpoinkaan. Tällä arkkihiippakunnan ja tällä Satakunnan nurkalla on jouduttu väistämättä kysymään sen perään, mihin elämä onkaan menossa. Millainen on työn ja talouden tulevaisuus, jos minkäänlainen? Keiden kesken täällä tullaan elämään ja mikä on sen elämän mieli? Kysymykset ovat elämän kokoisia. Jos seurakunnan paimenelta nyt jotakin odotetaan, niin sitä mitä Juliana rukoili: laupiasta myötätuntoa. Tai toisin sanoin: sydämellistä myötäelämistä, elämäntodellisuuden jakamista ja sitä samankaltaista ihmisrakkautta, jota meidän Herramme osoitti niille Galilean ja Juudean ihmisille, joiden toivon horisontti uhkasi peittyä tai oli jo katoamassa.

Kaksi muuta Julianan pyyntöä kertovat, mille myötätunto rakentuu ja mistä se nousee. Niitä sopii meidän kaikkien kuunnella ja pyytää itsellemme. Katumus (Julianan ensimmäinen pyyntö) kulkee yhtä jalkaa aidon itsetuntemuksen ja terveen moraalitajun kanssa: jos rehellisiä ollaan, niin kaukana me olemme siitä, että rakastaisimme lähimmäistä niin kuin itseämme ja rakentaisimme sillä tavoin hyvää yhteistä elämää. Jos meissä kuitenkin elää syvä Jumalan nälkä ja jano (Julianan toinen pyyntö), me käännymme yhtä aikaa sekä Jumalan että kanssaihmistemme puoleen. Ei voi yhtä aikaa nälkiä Jumalaa ja olla jakamatta elämän leipää ja jokapäiväistä leipää toisille ja toisten kanssa.

Oma aika voi olla raskas, joiltakin osin jopa sairas. Se voi painaa ja tehdä meistä kipeitä. Se voi muuttaa yhteisön ja yksilön elämää sellaiseen suuntaan, joka näyttää vain ottavan eikä antavan, vievän eikä tuovan ja tuhoavan eikä luovan. Juuri sellaisena aikana Juliana eli, rukoili ja kirjoitti. Sellaista aikaa elettiin myös Jeesuksen ajan Juudeassa ja varsinkin Galileassa. Kristillisen kirkon ja Kristus-uskon jatkumo on pitkä, ja me, omine vaivoinemme ja toivoinemme, liitymme siihen, jatkamme sitä ja opimme siitä tervettä kristityn elämää. Jos Norwichin Juliana hengellisenä äitinä toi omaan aikaansa ”häikäisevän terveyden”, ole sinä, Taina, oman aikasi ja oman paikkasi hengellinen terveyssisar.

Kaikki kääntyy hyväksi
Tähän liittyy se toinen Norwichin Julianan antama tuki, neuvo ja rohkaisu, johon aiemmin viittasin. Jotenkin hämmentyneen oloisena ja yllättävissäkin kohdin hän toistaa: ”Mutta kaikki kääntyy hyväksi ja kaikki kääntyy hyväksi ja kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi.” Minusta tämä ei näytä tai kuulosta katteettomalta optimismilta, vaan se kuulostaa perustellulta toivolta. Tai samankaltaiselta luottamukselta kuin ensimmäisen Johanneksen kirjeen (5:4–5) usein toistettu huudahdus: ”Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme. Kuka sitten voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?”

Hyvät kristityt! Jos aika tuntuisikin sairaalta – tai ottaisi se kuinka kipeää ottaisikaan – sen keskelle on murtautunut ”häikäisevä terveys”. Toivoon, luottamukseen ja elämänuskoon on perusteltua syytä. Tästä kiinni pitäminen, tämän vaaliminen ja tämän todellistaminen on kaikkien asia. Pitäkää yhtä ja kannatelkaa toinen toistanne.

Ja Taina: sinut – juuri sinut, sinut nimenomaan – tämä seurakunta on kutsunut tekemään kanssansa toivon ja luottamuksen ja uskon matkaa. Kaikki sen vaiheet kääntyvät hyväksi ja kaikki kääntyy hyväksi ja kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi.