Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli ja Turun katedraalikoulu ovat ikätovereita. Olemme niitä harvoja yhteisöjä Suomessa, joiden historia ulottuu niinkin kauas kuin 1200-luvulle. Turun katedraalikoulu on Suomen vanhin koulu, me olemme Suomen vanhin virasto. Siitä ylpeänä tuomiokapitulin iskulauseena – tosin silmää iskien lausuttuna – onkin ollut: ”Kehityksen tiellä jo vuodesta 1276”.

Katedraalikoulut kuuluivat katolisena aikana tuomiokirkkojen yhteyteen, niin myös Suomen tärkein koulu, katedraalikoulu Turussa. Koulun kieli oli latina ja kouluelämän hengen määräsi skolastinen oppineisuus. Turun katedraalikoululla oli hyvä maine ja taso; siellä opiskeli myös saksalaisia ja ruotsalaisia nuoria. Opetuksen sisällöstä ei ole tietoja, mutta oletettavasti kurssit olivat samanlaisia kuin muissakin vastaavanlaisissa kouluissa: latinaa, musiikkia, kalenterin tuntemusta ja ajanlaskun perusteita. Uskontoa ei Turun koulussa tiedetä mainitun omana oppiaineena, vaikka Raamatun teksteihin luultavasti tutustuttiin.

Kyrkan och skolväsendet har länge levt i symbios. Kyrka och skola var identiska och det var svårt, för att inte säga omöjligt, att skilja dem från varandra. Domkapitlet övervakade Katedralskolan och skolmästaren ledde skolarbetet. Katolska kyrkan fäste stor uppmärksamhet vid skolväsendet och reformationen förde sedan på sin tid läskunnigheten framåt. Varje kristen skulle känna till kristendomens sanningar och skulle kunna läsa Bibeln på sitt eget språk. Läskunnigheten ökade och folkbildningsnivån steg snabbare i de lutherska och de övriga evangeliska regionerna än i de katolska, en kulturrörelse uppstod. Klostren ersattes av folkbildning, skolor och universitet.

Turun koulun rehtorina toimi aikanaan myös Mikael Agricola. Hän koulutti teinejä tulevaa pappisuraa varten. Eräässä kirjeessään vuodelta 1543 Agricola kuvaa tehtäväänsä seuraavasti: ” – – perin hankala toimi on johtaa poikia, noita kesyttömiä eläimiä, johonkin hyvään ja varmaan opillisen kasvatuksen tulokseen”.

Samaa kieltä puhuu myös isoisäni isoisän Karl Edvard Bergrothin päiväkirja. Hän kävi katedraalikoulua 1830-luvulla. Päiväkirjassa hän kyllä kertoo koulutöistäkin, mutta enemmän sellaisista seikoista, kuin miten hän kävi sunnuntaina kirkossa ja ketkä tytöt siellä olivat; nimeltä hän mainitsee puoli tusinaa. Saarnasta isoisäni isoisä ei sen sijaan kerro muistavansa mitään, ”men Levón predikade ändå”. Myös poikani on käynyt peruskoulunsa katedraalikoulussa. Kun palasimme vuosien jälkeen Hollannista Suomeen, suomea ja hollantia jo lukemaan oppineelle pojalle piti löytää jotakin haastetta ensimmäisellekin luokalle. Suomenkielisten vanhempien lapselle se oli ruotsi. Tuntuma monikielisyyteen säilyi.

Keskiajan katedraalikouluissa uskontoa ei siis mainittu oppiaineena. Miten on tänään? Monet kunnat – myös Turku – ovat viime aikoina tehneet ratkaisuja eri uskontojen opetuksen opettamisesta yhteisillä oppitunneilla. Tämän suuntainen kehitys ei kuitenkaan noudata uutta opetussuunnitelmaa, jossa eri uskontokunnille on määritelty omat tavoitteet ja sisällöt. Perusopetuslaki (11 §) määrää oppilaille opetettavat pakolliset oppiaineet ja (13 §) säätää erikseen uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta.

Eleven har rätt att få undervisning i religion eller livsåskådningskunskap enligt läroplanen. Kommunerna har inte möjlighet att ändra på principerna eller besluta annat. De praktiska undervisningsarrangemangen får inte heller kränka religionsfriheten och inte heller äventyra den jämlika rätten till lagstadgad undervisning. Det är problematiskt att den gemensamma undervisningen i åskådningsämnena betonar innehållet bara enligt något ämne och att pressen att förändra mestadels riktar sig mot minoritetsreligionerna.

Suomi on tänään monikulttuurinen ja moniuskontoinen. Erilaiset uskonnot ja katsomukset ovat näkyvä osa elämäntodellisuuttamme. Me tarvitsemme välttämättä enemmän ja parempaa uskontojen lukutaitoa. Uskonnon opetuksen merkitys korostuu, sillä tiedon puute johtaa uskontojen väärinkäyttöön niiden sisällä ja ulkopuolella. Myös erilaisten katsomusten vuoropuhelulle ja uskontojen väliselle rauhantyölle on yhä suurempi tarve.

Niin kirkkoni kuin suomalaisen koulunkin arvopohjaan kuuluvat aivan olennaisena osana ihmisen arvon ja siihen liittyvien perustavien oikeuksien kunnioittaminen ja niihin kasvattaminen. Meidän ei pidä valinnoillamme eikä toiminnallamme olla ”kehityksen tiellä” siinä merkityksessä, että me juuttuisimme menneeseen tai estäisimme hyviä uusia avauksia. Sen sijaan voimme yhdessä ja yhtä jalkaa kulkea sellaista tietä, joka tukee niin lasten, nuorten kuin aikuisienkin syviä identiteettejä, hyvää vuorovaikutusta ja keskinäistä yhteisyyttä.

Toivotan tuomiokapitulin ikätoverille siunattuja ja hyviä vuosia edetessämme yhdessä kohti kolmannen kvartaalimme täyttymistä vuonna 2026!

Slutligen önskar jag Katedralskolan lycka och välsignelse för de kommande 740 åren och hoppas också att den lika gamla finländska utbildningen ska hålla lika hög nivå som hittills.