Puhe Harri Ruskeepään asettamisessa Liedon kappalaisen virkaan

Hyvät kristityt!

Sunnuntait eivät ole paastopäiviä. Kuka tahansa voi tämän todeta laskemalla päiviä tuhkakeskiviikosta lankalauantaihin. Vain siinä tapauksessa tulokseksi tulee 40, ettei sunnuntaita oteta mukaan. Vanhan kirkon kanoneissa, sen aikaisessa kirkkolaissa siis, pyhäpäivänä paastoamista pidetään jopa törkeänä rikkomuksena.

Niinpä ei olekaan niin kummallista, että Lieto viettää erityistä juhlaa keskellä paastonaikaa, kun virkaan asetetaan seurakunnan uusi kappalainen. Se tapahtuu aivan asianmukaisessa yhteydessä ja oikeanlaisena päivänä: tällaista juhlaa sopii viettää juuri jumalanpalveluksessa ja tänä Herran päivänä.

Tämä kuvaa hyvinkin hyvin sitä, mistä on kysymys. Sanan julistaminen ja sakramenttien hoitaminen, se mitä jumalanpalveluksessa tapahtuu, on papin keskeistä työtä. Ja mitä varten? Sitä varten, että kristityt, koko seurakunta, saisi hengähtää ja virkistyä. Saisi pyhän katkon keskelle itseään toistavaa arkea ja ravitsevan tauon voimiakin vaativaan paastoon, kieltäymyksen aikaan.

 

Kaiken vääristyneen uskonharjoituksen ydin: yksipuolisuus ja liioittelu

Paasto sinänsä kyllä tekee meille hyvää. Olipa kysymys sitten minkä tahansa pois jättämisestä, se on johtaakseen kahdenlaiseen hyvään tuotokseen.

Ensinnäkin se vie keskittymään olennaiseen. Toiseksi se jättää sieluun pois pyyhkiytymättömän jäljen tai ainakin mieleen pysyvän kysymyksen: miksei se olennainen, joka paastonaikana kaivautuu esiin kaikenkarvaisen rekvisiitan, korvikkeiden tai ylettömyyden alta, voisi olla koko vuoden todellisuutta ja kaiken elämän ydintä?

Olennainen on olennaista aina ja jatkuvasti; tämä on varmasti totta. Silti tervehenkiseen kristilliseen uskoon kuuluu rytmi ja tasapaino. Koko vuotta ei paastota, vaikka se kuinka keskityttäisi. Sunnuntait eivät ole paastopäiviä vaan Herran ylösnousemuksen juhlapäiviä. Usko ei kapeuta näkemään, kokemaan ja toteuttamaan elämää vain yhdestä näkökulmasta, vaan kaikista.

Ankara kielto paastota sunnuntaisin, liioitella kieltäymystä, johtuu epäilemättä siitä kristittyjen yhteisestä kokemuksesta, että juuri yksipuolisuus ja liioittelu on kaiken vääristyneen uskonharjoituksen ydin. Harhaa tarkoittava kreikan sana hairesis merkitsee valikoimista.

Heresia, harhaoppi ja harhakäytäntö, syntyy siitä, että yksi uskon ulottuvuus puhtaaksiviljellään.

Sinänsä hyvä ja oikeassa yhteydessään arvokas onkin ylikorostuneena ja itsekseen jopa paha ja irvokas.

 

Naurua personoidulle pahalle

Sinut, Harri, asetetaan Liedon seurakunnan kappalaisen virkaan sellaisena kirkkovuoden aikana, jona paljon puhutaan pahasta. Kuten tiedät, paastonaikana etenkin ensimmäisen vuosikerran tekstit kuvaavat Jeesusta pahan vallan voittajana.

Papin ei kuulu olla näkemättä tai väistämättä pahaa; jokin paha kun nyt kerta kaikkiaan ei ole selitettävissä pois, kierrettävissä eikä suhteellistettavissa. On pahaa, joka on pahaa ehdottomalla asteikolla ja kaiken keskustelun jälkeenkin.

Pahan todellisuuden ja voiman tunnistaminen on hyväksi: tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku ja astetta synkeämpi ihmiskuva olletikin tuottaisi pariakin astetta valoisampaa yhteiselämää.

Mutta pahaan sinänsä ei pidä – ei jopa saa – keskittyä. Paastonajan päättää pääsiäinen, jonka vanhaan perinteeseen kuului pääsiäisnauru.

Vaikka meillä ei, vähäeleisinä suomalaisina (ja sitäkin vähäeleisempinä varsinaissuomalaisina) olekaan käyttössä tuommoista vanhaa perinnettä, pääsiäisvirressä (84, 2) me silti naureskelemme personoidulle pahalle: ’Missä on nyt valtikkanne, helvetti ja kuolema? Käärme, viekas ruhtinaanne, menetti jo valtansa. Voiman Kristus ryösti teiltä, synnin kahleet särki meiltä.’

 

Vastusta pahaa kiinnittämällä katseesi hyvään

Kaikkea voi liioitella, pääsiäisnauruakin. Liioittelun, tolkuttoman riehaantumisen tähden, se jopa aikoinaan kiellettiin.

Kun tämän pyhän pilkallisuuden ja uskonnollisen iloittelun riski kuitenkin on kovin pieni, tokko siitä kannattaa varoitella; ennemminkin yllytän sinua, Harri, tekemään työtäsi tämän jumalallisen kevytmielisyyden hengessä.

Enemmän meitä väijyy sellainen harha, että osoitetaan pahan voimia kohtaan niin suurta mielenkiintoa, ettei ole energiaa edistää hyvää kuin sellainen yksipuolisuus, että luottaisimme liikaa Kristuksen voittoon.

Julista sitä Kristusta, joka on voittanut synnin, kuoleman ja perkeleen turmiovallat ja päästänyt meidät vapaiksi. Kiinnitä oma katseesi ja seurakuntalaistesi katse häneen.