Saarna Kuurojen lähetyksen juhlassa Maarian kirkossa marianpäivänä

Luuk. 1: 46-55

Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi. Veistos Malborkin ristiritarilinnassa Puolassa.

Syrjäkylän tytöstä maailman merkittävimmäksi naiseksi

Maria oli pikkuinen tyttö silloin, kun hän alkoi tuolla tavalla ylistää Jumalaa. On aivan ymmärrettävää, että hän aluksi ihmettelee, kuinka ”Jumala on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa”. Sellainen Maria oli. Hän oli varmaankin täyttänyt 15 vuotta, mutta tuskin kahtakymmentä. Hän asui mitättömän pienessä Nasaretin kylässä. Ei sellaisesta syrjäseudun tytöstä millään voisi tulla Messiaan äitiä.

Kun niin kuitenkin tapahtui, Maria lauloi kiitosvirressään: ”Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.” Siinä Maria oli oikeassa. Hänestä tuli koko maailmanhistorian tunnetuin ja merkittävin nainen.

Kun menee katoliseen ja ortodoksiseen kirkkoon missä tahansa maailmassa, näkee aivan varmasti jonkin ikonin tai alttaritaulun tai kuvapatsaan, jossa on Maria. Yleensä hänet on kuvattu poikansa Jeesuksen kanssa, koska juuri Jeesukseen perustuu Marian ihmeellinen kunnia. Joskus mukana on myös Joosef, se mies, joka puolestaan sai kunnian pitää huolta koko pyhästä perheestä.

Maria on maailman merkittävin nainen myös siellä, missä hänestä ei ole yhtään kuvaa, islaminuskoisten piirissä. Maria on nimittäin ainoa nainen, joka Koraanissa mainitaan nimeltä, ja Jeesusta nimitetään usein Marian pojaksi. Olin tammikuussa Omanissa ja kävin pääkaupungin Masqatin suuressa moskeijassa. Siellä oppaana toiminut rouva Naima kertoi, kuinka hänelle muslimina Maria on hänen tärkein esikuvansa. Naapurimaan, Arabiemiraattien, pääkaupungissa Abu Dhabissa puolestaan on ”Marian, Jeesuksen äidin, moskeija”.

Esimerkkejä ei kuitenkaan tarvitse hakea kaukaa. Mehän olemme juuri nyt Maarian kirkossa. Ruotsiksi Maarian seurakunnan vanha nimitys oli Vårfrukyrka, Meidän Rouvamme kirkko. Se tarkoittaa samaa kuin Notre Dame: sellainen kirkko on vaikkapa Pariisissa ja myös monessa muussa kaupungissa.

 

Lempi Maria Lintunen

Maria lauloi, että ”tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi”, mutta tuskin hän olisi millään voinut uneksiakaan, mitä se tarkoittaa. Ei hän varmaan myöskään olisi osannut arvata, kuinka monella on hänen nimensä: Suomessa kaikilla Marioilla, Mareilla, Marjatoilla, Maijoilla ja muilla.

Yksi oman kaupunkimme Marioista oli Lempi Maria Lintunen. Nasaretin Mariaa muistavat ja ylistävät kaikki sukupolvet kaikkialla, mutta Lintusen Lempi Mariaa meidän on syytä muistaa aika ajoin täällä. Aina silloin tällöin olen kertonut hänen tarinansa, joka osoittaa, kuinka Jumala edelleen luo katseensa ”vähäiseen palvelijaansa”. Jumala tekee vähäisten palvelijoiden kautta ja heidän kanssaan ”suuria tekoja” ja paljon hyvää.

Lempi Maria Lintunen syntyi Jokioisilla. Hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan tiedetään vain vähän. Äiti kuoli aikaisin, ja Lempi jäi kaksin isänsä kanssa. Hän olisi halunnut käydä kouluja enemmänkin, mutta isän mielestä semmoinen oli tarpeetonta.

Evankeliseen opistoon Loimaalle Lempi Maria sentään pääsi. Tältä ajalta hänestä on yksi valokuva. Siinä on vaalea, hiljaisen oloinen nuori nainen, jonka mustan puvun rintamuksessa on risti. Opiston jälkeen hän muutti Turkuun maisterisrouvan kotiapulaiseksi.

Aikanaan Lempi Maria Lintusen emäntä kuoli. Kaikesta päätellen Lempi Maria oli ollut hyvä ja uskollinen palvelija, koska testamentissaan emäntä oli määrännyt asuntonsa hänelle. Lempi Mariankaan terveys ei ollut hyvä. Kun hän sitten joutui sairaalaan, hänelle tehtiin vaikea leikkaus. Se ei kuitenkaan onnistunut pelastamaan hänen henkeään.

Myös Lempi Maria oli tehnyt testamentin. Siinä hän määräsi huoneistonsa seurakuntien diakoniakeskukselle. Asunto myytiin ja sen hinnalla perustettiin Lempi Lintusen rahasto. 1990-luvulla Suomeen iski tavaton lama, ja silloin Lempi Marian nimeä kantava rahasto oli monien tuki ja turva. Siitä jaettiin avustuksia. Niillä maksettiin sairauskuluja, vaatehankintoja, ruokaa ja maksamatta jääneitä vuokria.

Sellaista Mariaa meidän kannattaa muistella. Myös Lempi Maria Lintunen, uskollinen kotiapulainen, olisi voinut laulaa: ”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.” Vaikka ”kaikki sukupolvet” eivät ylistäkään häntä autuaaksi, kymmenet tai sadat ovat kyllä kiittäneet häntä saamastaan avusta. Ja meille hän on läheinen esimerkki hyvästä Jumalan palvelijasta.

Nasaretin Maria laulaa: ”Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin, mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.” Lintusen Lempi Maria puolestaan teki testamentin, jolla runsain määrin ruokittiin nälkäisiä ja annettiin apua sairaille. Sillä autettiin köyhiä – ei tietenkään niitä, jotka eivät apua tarvinneet. Tämä Maria oli vaatimaton ja tavallinen ihminen, jonka elämä ei herättänyt huomiota. Juuri hän kuitenkin ajatteli muita. Juuri hän halusi jakaa hyvyyttä muille. Ja juuri sen vuoksi Jumala, joka ”korottaa alhaiset”, antaa hänet meille esimerkiksi ja esikuvaksi.

 

Kristuksen seuraan kutsutut

Vuosia sitten Espanjassa muuan teologian professori esitteli suomalaisille kotikylänsä kirkkoa. Sen alttariseinällä oli ylimmäisenä kolmio, jossa on silmä. Se tarkoittaa Jumalaa, joka näkee kaiken ja joka on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Tämän kolmion alla oli Maria. Miksi juuri hän? Professori selitti syyn: Maria oli ensimmäinen ihminen, joka sanoi Jumalalle kyllä, kun Jeesus oli tulossa maailmaan. Mariahan oli vastannut enkelille, joka kertoi asiasta: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”

Marian alapuolella oli rivissä useita pyhimyksiä, osa sellaisia, jotka me suomalaiset tunsimme, osa sellaisia, jotka olivat tutumpia espanjalaisille. Heistä professori sanoi, että usko Kristukseen saa meissä aikaan eri asioita, mutta kaikkiin meistä se vaikuttaa. Siinä oli Avilan Teresa, Espanjan suojeluspyhimys, joka omisti elämänsä rukoukseen ja hengellisten kirjojen kirjoittamiseen. Siinä oli Francisco Xavier, joka lähti lähetystyöhön Intiaan ja Japaniin, ja siinä oli monia muita.

Tuollainen alttariseinä voisi olla aivan yhtä hyvin Suomessa kuin Espanjassakin. Kaikki meidät on kutsuttu, mutta meidät on kutsuttu eri tavoin. Yhden esikuva voi olla Nasaretin Maria, toiselle esimerkin antaa Lintusen Lempi Maria. Kolmas haluaa tukea kristillistä kasvatusta ja neljäs lähetystyötä; tänään me olemme myös Kuurojen lähetyksen juhlamessussa. Viidennen kutsumus on rukoilla läheisten tai kaukaisten puolesta. Ja niin edelleen: kaikki Jumalan palvelijat on kutsuttu johonkin, koska kaikki me olemme Kristuksen seuraajia. Kristus vie meitä sellaista tietä kuin hän hyväksi näkee. Kaikkien tie ei ole sama, mutta kaikki tiet lopulta yhtyvät. Kaikki tiet vievät taivaaseen.

Nasaretin Marian sanoja mukaillen me voimme hyvillä mielin ylistää Jumalaamme ja Vapahtajaamme: ”Hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa Abrahamille hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan, niin kuin hän on isillemme ja äideillemme luvannut.”