Erilaisen tavallinen aamu

”Minä lähden kalaan.” ”Me tulemme mukaan.”

Tämä oikoinen ja asiakeskeinen replikointi voisi hyvin olla Aki Kaurismäen elokuvasta. Sellaisesta se ei kuitenkaan ole, vaan Johanneksen evankeliumista. Pietari ja kuusi muuta opetuslasta siinä tuumiskelevat, mitä tekisi seuraavaksi. Oli ilta Gennesaretinjärven rannalla, ja yökalaan sitten myös mentiin.

Kalastajat olivat palaamassa kalastamaan. Kalastajat olivat palaamassa kalastajiksi, vaikka juuri edellä on kerrottu, kuinka ylösnoussut Jeesus ilmestyi heille Jerusalemissa. Eikä hän vain ilmestynyt, vaan selvin sanoin lähetti heidät uuteen työhön. Mutta niin vain nyt ollaankin kotijärven rannalla Galileassa, vanhaan ja kotoisaan työhön menossa.

Opetuslasten sielunelämää ja kokemistapaa voi tietenkin ihmetellä. Eikö kaiken pitäisi olla ihan toisin? Tässä tiistaiaamussa on kuitenkin jotakin samaa kuin heidän tilanteessaan. Juuri äsken me olemme käyneet läpi – jopa varsin nopeaan ja kiihkeässä tahdissa – koko Kristuksen kärsimyshistorian ja päätyneet ylösnousemuksen ihmeeseen. Mutta kun nyt on ensimmäinen tavallinen päivä tämän kaiken jälkeen, mikähän on muuttunut vai onko muuttunut ollenkaan? Palataanko vain samaan ja entiseen?

Kristittyjen kaikki vuoden aikana viettämät suuret juhlat tähtäävät eteenpäin. Niin joulun, pääsiäisen kuin helluntainkin tarkoitus on muuttaa ja värittää niiden jälkeen tulevaa aikaa, vieläpä pitkään. Näistä jouluaika sentään jaksaa jonkin verran jatkuakin, vaikka suurin osa energiasta on kyllä kulutettu esiviettoon, kaikenlaisiin pikkujouluihin. Myös pääsiäistä vaivaa esivietto ja lyhentyminen. Siitäkin sen huomaa, että viime viikkoa nimitetään usein ”pääsiäisviikoksi”. Mutta eihän se semmoinen ole, vaan piinaviikko: pääsiäisviikko on tässä ja nyt ja pääsiäisaika jatkuu. Sitä riittää aina helatorstaihin ja helluntaihin saakka.

Toisaalta silti on, kuten sanoin, ensimmäinen tavallinen päivä. Tämä tiistai on ensimmäinen arkipäivä pääsiäispyhien jälkeen. Se on ihan tavallinen päivä – mutta pääsiäisen jälkeen ”tavallinen” ei enää tarkoita samaa kuin ennen. Vanhaan ei ole paluuta, sellaisenaan se on mennyttä.

Jeesuksen opetuslasten kohdalla paluu vanhaan epäonnistui perusteellisesti. Kalaa ei tullut yhtään. Mutta hetimiten kerrotaan, kuinka ”aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla”. Nyt tapahtumat alkavat vyöryä – kalaakin tulee Jeesuksen neuvoin aivan ihmeeksi asti – ja lopulta on selvää, että tästedes elämän ydin on Jeesuksen seuraaminen kaikkialle ja ties minne.

Meidän tilanteemme on opetuslapsiin verrattuna sikäli hyvinkin erilainen, että tämä pääsiäisaika on itse kunkin elämässä ties kuinka mones. Mikään meidän pääsiäisistämme ei ole ainutkertainen käänne tai murros. Ei tosiaankaan. Mutta murros ja käänne jokainen niistä yhtä kaikki on. Pääsiäinen kuin pääsiäinen on yhä uudistuva ja aina uudelleen uudistava. Jokainen pääsiäinen palauttaa meille sen opetuslapseuden, joka oli jälleen sumentunut. Joka pääsiäinen vahvistaa sen yhteyden, joka taaskin on liestynyt.

Niinpä tänä tällaisena tiistaiaamuna hyvinkin osuu kohdalle, että ”aamun koittaessa Jeesus seisoo rannalla”. Pääsiäisen jälkeinen tavallinen aamu on ihan erilainen aamu – ”tavallinen” ei enää pääsiäisen jälkeen tarkoita samaa. Tämän aamun valo on toisenlainen. Elämä näkyy toisessa valossa, maailma valottuu eri kulmasta.

Siitä pääsiäisestä tämä aina vain johtuu. Silloin Kristus voitti turmiovallat kerta kaikkiaan ja rutosti. Vaikka ne jatkuvasti nostelevatkin päätään, viimeistä sanaa niillä ei pääsiäisen ja pääsiäisten jälkeen enää ole.

Viimeistä sanaa ei ole synnillä, kuolemalla eikä perkeleellä. Ei tarkoituksettomuudella, yksinäisyydellä eikä mielettömyydellä. Ei vihalla, kaunalla eikä katkeruudella. Ei millään, mikä yrittää viedä oikeuden valoon, iloon ja rakkauteen. Eikä millään, mikä haluaa estää toteuttamasta oikeudenmukaisuutta, todellistamasta armoa ja ottamasta yhteyteen.

Vanhaan ei ole paluuta. Tämän aamun valo on uusi, ja se osoittaa, että jääräpäinen toivo ja itsepäinen luottamus hyvyyteen on perusteltua.

Rukoilkaamme. Ylösnoussut Kristus. Auta meitä näkemään arkemme ja tavalliset päivämme sinun pääsiäisesi valossa. Vahvista meitä luottamuksessa hyvyyden voittoon ja elämää tuhoavien voimien häviöön. Aamen.