Anneli Saleniuksen asettaminen kappalaisen virkaan Vampulan kirkossa helatorstaina

Henkilökohtaisia ja virallisia lahjoja

Tämän pyhän tekstinä on myös lyhyehkö Efesolaiskirjeen katkelma. Se yhdistää aivan hämmästyttävän napakasti kaksi sellaista asiaa, joilla ei äkkiseltään näyttäisi olevan erityistä tekemistä keskenään, mutta jotka juuri tänään osuvat Vampulaan yhtä aikaa: Kristuksen taivaaseenastuminen ja vakinaisen papin virkaan asettaminen. Yhteyden luo lainaus psalmista 68: ”Hän nousi korkeuteen vangit voittosaaliinaan, hän antoi lahjoja ihmisille.” Kun lahjat puolestaan Efesolaiskirjeessä tulkitaan kunkin saamiksi armolahjoiksi ja kun näihin luetaan myös seurakunnan virat, yhteys on valmis. Maan alimpiin paikkoihin laskeutunut Kristus siirtyy jonnekin korkeuksiin, etäämmäs, mutta pitää huolen siitä, että meillä on kylliksi tullaksemme täällä kristittyinä ja kirkkona – hänen ruuminaan, niin kuin meitä hämmästyttävän arvostavasti kuvataan – toimeen. Hän nousee korkeuteen, mutta antaa armossaan lahjoja meille.

Sinua kohti, Anneli, käyvät Efesolaiskirjeestä erityisimmin kaksi kohtaa. Yhtäältä tuon lukukappaleen aloitus: ” Kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa.” Ja toisaalta myöhempi toteamus: ”Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” Edellinen virke on henkilökohtainen, toinen virkaan liittyvä, mutta tänään – ja pappisvirassa joka päivä – ne punoutuvat erottamatta toinen toisiinsa siinä henkilössä Anneli Saleniuksessa, joka on pappi ja joka tänään asetetaan Vampulan kappeliseurakunnan kappalaisen virkaan.

Vuosien takaa muistan sinut, Anneli, tietystä laulusta – enkä varmaankaan ole ainoa, jolla on tämä sama muistikuva mielessään. ”Paljon on aihetta lapsella kiittää”; ei ole liioiteltua sanoa, että tämän laulun ilmaisema asenne ja sen kuuluttaminen on sinun erityinen armolahjasi. Kiitollinen mieli on suurempi lahja kuin äkkiseltään tulee ajatelleeksikaan; maailma tarjoaa kyllä kyllältään mahdollisuuksia kitkeröityä, masentua ja pudota toivottomuuteen. Kiitollinen mieli saattaa olla jopa armoa, siispä armon lahja, armolahja.

Pappi ei toteuta itseään, vaan antaa itsensä käyttöön.

Papiksi vihittäessä saatu viran armolahja ottaa toisaalta henkilökohtaiset kyvyt ja armolahjat käyttöönsä, kun se asettuu tiettyyn persoonaan, hänen elämänkokemukseensa ja hänen henkilöhistoriaansa. Toisaalta se ylittää nämä kaikki. Se viittaa siihen, mikä on yhteistä kaikille virkaan vihityille ja koko Jumalan kansalle. Vaikka papin voi virassaan sanoa käyttävänsä itseään, pappi ei kuitenkaan ole pappi toteuttaakseen itseään – mitä me vähän aikaa sitten kuulimmekaan: ”Hän antoi seurakunnalle…  evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” Kun Kristuksen ruumiissa tunnetusti on niin monituisen laisia jäseniä, joita kaikkia tulisi voida tukea, varustaa ja palvella, heikoilla siinä olisi vain omien lahjojensa varassa. Vaan nytpä kannatteleekin kirkon kutsu pappisvirkaan kaikkine sen rakenteineen, perinteineen ja hengellisine sisältöineen ja seurakunnan kutsu kappalaisen virkaan juuri täällä ja tästä eteenpäin.

 

Kristikansa on kutsuttu realismin lumoihin

Vampulan seurakunnalla on yli kolmen ja puolen sadan vuoden historia, josta yli toistasataa vuotta itsenäisenä seurakuntana. Toista vuosisataa tähän kirkkoon kokoontunut seurakunta on katsellut alttaritaulua, joka kuvaa helatorstain ohella toista tapahtumaa, jossa Kristuksen kirkkaus, ylevyys, jumalallisuus tai korkeus tuli kirkastusvuorella näkyviin. Jotta me jaksaisimme ja jotta meidät vapahdettaisiin, me tarvitsemme kumpaakin. Häntä, jonka me koemme laskeutuneen meidän tasollemme, meidän elämäämme, meidän uhanalaisuuteemme. Ja häntä, joka ei vain jää tänne, vaan pystyy murtamaan meidän elämämme ehdot ja avaamaan näköalattomuuden ja toivottomuuden peittämät taivaanrannat uudelleen. Hänestä meille sanotaan : ”Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan. Eikö se, että hän nousi korkeuteen, merkitse, että hän oli laskeutunut alas, aina maan alimpiin paikkoihin?”

Vampulan kirkkoon kokoontunut kristikansa ja sen paimeneksi asetettava pappi, Anneli! Vaikka lapsella on aika ajoin aihetta myös vaikkapa valittaa, surra, epäröidä, kaivata tai mitä vain, hänellä on myös aihetta olla toiveikas, luottavainen, ystävällinen, avoin ja mitä vielä. Kristillisen uskon jänneväli on suunnaton ja realismi määrätön: sen silmin katsotaan yhtä lailla maan alimpiin paikkoihin ja taivaalle, siinä ei kielletä elämän karuutta eikä karmeuttakaan, muttei myöskään sen kauneutta eikä ihanuuttakaan. Seuraa Kristusta, niin olet tällä kiehtovalla tiellä.