Kolumni, Maaseudun Tulevaisuus

Tapasin tammikuussa paavi Fransiskuksen. Joka vuosi Heikin päivänä Roomassa pidetään pyhän Henrikin muistopäivän messu. Nyt oli minun vuoroni.

Vuoden 1701 Vanha virsikirja oli käytössä vielä 1885. Tuskin tuolloin enää veisattiin sen virttä 240 Antichristuksesta, mutta siellä se vain edelleen oli. Yhdestoista värssy kertoo yksinäänkin, mistä oli kysymys.

”Syntymät on se ihminen viel’, kuin juonet kaikki kirjoittaa taitaa, joit’ joukkons’ kanss’ paavi on ajatell’ pettääkseens’ joka maan paikkaa: monell’ muodoll’, säätyins’ seuroill’, kardinaalein kavalill’ neuvoill’, munkkein menoill’, nunnain eloill’, jesuitain jumalattomain juonill.”

Me kuitenkin asuimme birgittalaissisarten luostarissa, keskustelimme piispojen ja kardinaalien kanssa ja vaihdoimme ajatuksia jesuiittajärjestöön kuuluvan paavin kanssa. Ekumeeniseen delegaatioon kuului luterilainen, ortodoksinen ja katolinen piispa.

Sitä paitsi me osallistuimme kahteen katoliseen ja yhteen luterilaiseen iltakirkkoon. Kun toimitin luterilaisen messun Santa Maria sopra Minervan kirkossa, katolinen arkkipiispa ja piispa sekä birgittalaissisaret tulivat siunattavikseni. Yhteistä ehtoollispöytää meillä ei ollut.

Esitin paaville, että tavoitteemme olisi päästä ehtoollisyhteyteen matkalla mukana olevien lastenlasteni elinaikana. Ties vaikka niin kävisi – Vanhan virsikirjan vastakkainasettelusta voi hyvinkin päästä aitoon yhteyteen.

Vastauspuheessaan paavi Fransiskus totesi: ”Todellinen ekumenia perustuu yhteiseen kääntymykseen Jeesuksen Kristuksen, Herramme ja Lunastajamme puoleen. Jos yhdessä lähestymme häntä, lähestymme myös toinen toisiamme.”

Kun tämän yhdistää paavin loppusanoihin ”rakkaalle veli piispalle”, tulevaisuus alkaa näyttää lupaavalta: ”Tarvitsemme lasten yksinkertaisuutta. He opettavat meille tien Jeesuksen Kristuksen luo.”

Miksi kristittyjen pitäisi pitää yhtä? Ainakin sen vuoksi, että Jeesus sitä edellytti. Muttei vain sen vuoksi, vaan myös siksi, että eripuraisista ei ole rauhanrakentajiksi.

Ja rauhaa ja turvallisuutta, jos mitä, maailma nyt kaipaa.