Ravintoketjun renkaita

Ravintoketjun renkaita

Minulla oli koulussa erinomainen biologian opettaja Matti Ylipoti, vaalimainoksissaan ”maanviljelijä ja koulumies”. Hänen oppilaansa muistavat yhä yhteyttämisen kaavan: 6 H₂O + 6 CO₂ → C₆H₁₂O₆ + 6 O₂.

Auringonvalo tekee vihreässä kasvissa ihmeitä. Vedestä ja hiilidioksidista saadaan sokeria ja happea. Näin taotaan ravintoketjun ensimmäinen lenkki: maailmaan tulee jotakin mitä syödä.

Monilla kasveilla on kuitenkin ominaisuuksia, jotka vastustavat syödyksi tulemista. Ja yksinkertaisinkin eläin yrittää pysytellä hengissä.

Filosofi Philippe Nemo haastatteli aikoinaan Emmanuel Levinasia (1906–95), jonka nosti maailmanmaineeseen hänen etiikkalähtöinen filosofiansa.

Kun Levinas herätti keskustelussa kysymyksen ”enkö tapa olemalla, pitäytymällä olemassa”, Nemo myönsi sen oitis. ”Biologiasta opimme, että jokainen laji elää jonkin toisen kustannuksella ja että lajin sisällä jokainen yksilö syrjäyttää jonkun toisen.”

Ihminen on niin ylivoimainen eliölaji, että toisten kustannuksella eläminen näkyy koko maapallolla. Ihminen on kuitenkin sikäli erityislaatuinen, että eläessään toisten lajien kustannuksella hän myös hämmentyy siitä.

Vain jos en olisi olemassa, muut lajit saisivat minulta rauhan. Niin tiukka ajattelija kuin Levinas olikin, äärimmäisestä johtopäätöksestä hän kieltäytyi: ”En tietenkään halua opettaa, että … todellisesti inhimillisestä elämästä seuraisi itsemurha.”

Kolmisen vuotta sitten uutisoitiin ruotsalaisperheestä, jonka äiti yritti elää pelkällä ilmalla ”rakkaudestaan kaikkia maailman olentoja kohtaan”. Motiivi oli tietenkin jalo, mutta jo yhteyttämiseen tarvittaisiin myös vettä. Eikä ihmisessä ole viherhiukkasiakaan.

Perheen lapsi oli nääntymässä nälkään ja otettiin huostaan. Rakkaus kaikkia maailman olentoja kohtaan ei päästä meitä irti ravintoketjusta.

Yliopistossa tentin Immanuel Kantin Moraalin metafysiikan perustuksen. Pidin ja pidän nerokkaana hänen muotoilemaansa ehdotonta normia: ”Kohtele kaikkia ihmisiä, myös itseäsi, ikään kuin he olisivat päämääriä sinänsä, älä koskaan pelkkinä välineinä.”

Viisaus on siinä, että itseisarvo ja välinearvo eivät sulje toisiaan pois. ”Rakkaudesta kaikkia maailman olentoja kohtaan” ei seuraa nälkäkuolema eikä itsemurha, koska luontoa kasveineen ja eläimineen voi myös hyödyntää, niin itsessään arvokas kuin se onkin.

”On vain sovittava säädylliset rajat”, niin kuin vielä yksi filosofi äskettäin (Matti Häyry HS 8.2.) huomautti.

”Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä” (1 Moos. 2:15). Sekä että.