Pääsiäistervehdys 2018

Ehkä me sittenkin sanomme ”kuitenkin” liian aikaisin.

Toisaalta on vaikea olla tietämättä, kun tietää. Kun kaikki ei lopu pitkäperjantaihin eikä kärsimys ja kuolema ole kaikki, on vaikea olla viittaamatta siihen muuhun.

Toisaalta on aivan sietämätöntä kokea silkka ja pelkkä tuho ja jäädä täydelliseen toivottomuuteen. Kun pysähtyminen merkitsee kuolemaa ja maistuu siltä, halu kiiruhtaa eteenpäin on jotakuinkin vastustamaton.

Martti Haavio – runoilijana P. Mustapää – opetti Jaakko-veljeään kaihtamaan silottelua ja ennakointia, joka uskonnollisia runoja niin helposti vaivaa.

Niinpä Jaakko Haavio lopettaa Laulun lainatavaroista tähän:

Kuoli sitten, balsamoitiin,
lainahautaan itkettiin.
Typötyhjä, köyhä vainaa –
kuolemansa lohdun lainaa
kuolemaan ja kyyneliin.

Puhutaan ristin ja ylösnousemuksen pääsiäisestä. Jo edellinen päästää jostakin. Jo se lainaa lohdutuksen kuolemaan ja itkuun. Liian aikaisin lausuttu ”kuitenkin” peittäisi tämän. Siksi ristin juurella ja Vapahtajan haudalla on oltava vaiti.

Kuvasin viime syksynä Münsterissä Jeesuksen hautaamisen, joka oli runneltu melkein tunnistamattomaksi. Sen olivat 1530-luvulla hävittäneet kaupunkia yli vuoden hallussaan pitäneet uudelleenkastajat.

Kuvainraastaminen on sekä vastenmielistä että matalamielistä. Tällä kertaa kuvien viholliset kuitenkin loivat puhuttelevan kristillisen taideteoksen. Hautaan laskettavan ja hautaajien rujoudesta puuttuu kaikki ”kuitenkin” ja juuri siksi se ulottuu aivan alas ja kaikkialle.

Niin rujo kuin tämä maailma voikaan olla, niin rujo on myös sen Vapahtaja. Eivät ne muuten kohtaisikaan.

Silloin on oikea aika mutista, että jospa kuitenkin.