Pääsiäistervehdys 2017

Joinakin aiempina vuosina olin mukana sellaisessa pääsiäisyön messussa, joka alkoi Vanhan testamentin pääsiäisen muistamisella. Alusta alkaen kristityt ovat nähneet sen esikuvana. Näin myös toisella kristillisellä vuosisadalla elänyt Sardeen piispa Meliton aloitti pääsiäissaarnansa: ”Teksti heprealaisten eksoduksesta on luettu ja mysteerin sanat selitetty: kuinka lammas uhrataan ja kuinka kansa pelastetaan.”

Sillä, kuinka kansa kerran pelastettiin Egyptin orjuudesta, on jatkumonsa siinä, kuinka Kristus ”päästi meidät perkeleen orjuudesta niin kuin faraon kädestä”. Mutta ei se siihen päättynyt.

Pääsiäisen aikamuoto on preesens, miksei futuurikin. Kansa pelastetaan nyt ja se tullaan vastakin pelastamaan.

Kansan pelastuminen oli aikoinaan ja on edelleen yhtä ajallista kuin iankaikkistakin. Kysymys on yhtä aikaa armosta ja yhtä aikaa elämisen ehdoista. Vapaaksi on päästävä sekä turmiovalloista että turmiollisesta vallasta. Edellisiksi on yleensä nimetty saatana, maailma ja liha. Jälkimmäinen taas on sitä, mitä me toisiamme vastaan käytämme. Millä me erottelemme, torjumme ja kiellämme arvon.

Luterilaisten oma kirkkoisä Dietrich Bonhoeffer ei kirjoittanut virttä 600 pääsiäiseksi vaan uudeksivuodeksi. Mutta oman aikamme pääsiäiseen se silti sopii: ”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman.” Näytä maailma toisessa ja paremmassa valossa, kun oikeudentunto ja myötämieli peittyvät pimeään.

Jokainen pääsiäinen on hyvyyden ylösnousemus, koska – niin kuin Meliton kirjoitti:
Tämä on pelastanut meidät
orjuudesta vapauteen
pimeydestä valkeuteen
kuolemasta elämään
ja tyrannin vallasta ikuiseen kuningaskuntaan.
Tämä on pelastuksemme pääsiäinen.