lapsi tonttulakissa joulukirkossa
Kolumni Turun Sanomissa 22.11.2019

Koulun joulujuhla kirkossa ei ole koulun joulukirkko.

”Jumalanpalveluksen juuri päätyttyä eräänä helmikuisena sunnuntaina vuonna 1763 Mynämäen kirkossa tapahtui kummia. Kukaan paikalla olleista ei kuitenkaan kiinnittänyt minkäänlaista huomiota siihen, mitä tapahtui, vaikka koko kirkkosali muuttui muutamassa silmänräpäyksessä täydellisesti.”

Tutkija Lauri Viinikkala kuvaa tuossa pitäjänkokouksen alkua (Genos 4/2017). Niin kuin hän toteaa, muutos ei saanut erityistä huomiota, koska se oli koettu monta kertaa aiemminkin. Paikka muuttui hetkessä täysin, uskonnollisesta tilasta poliittiseksi tilaksi.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on kuitenkin äskeisessä päätöksessään koulujen juhlista aprikoinut, että koska kirkko on nimenomaan jumalanpalvelusten toimittamiseen tarkoitettu paikka, ”siitä välittyy näin jo itsessään uskonnollisia merkityksiä”.

Emme tuntisi latinalaista ilmaisua genius loci, ellei meillä olisi jonkinlaista kokemusta ”paikan hengestä”. Tämän vuoksi erilaisissa rakennuksissa on ”avajaisia” ja niitä ”vihitään” käyttöön.

Kirkkojakin vihitään. Ja ”kun kirkko on vihitty, sitä saa käyttää vain sen pyhyyteen soveltuviin tarkoituksiin”, määrää kirkkojärjestys (14 luku 2 §). Se ei kuitenkaan tarkoita pelkästään jumalanpalveluksia tai muuta uskonnollista toimintaa.

Pitäjänkokouksia kirkoissa ei enää pidetä, mutta kaikenlaisia konsertteja sitäkin enemmän. Kirkoissa on pidetty paneeleita ja keskustelutilaisuuksia, taidenäyttelyitä ja uskontojen kohtaamisia. Tarpeen tullen ne ovat tarjonneet myös hätämajoitusta.

Kaikki ei käy, mutta paljo kyllä. Monella paikkakunnalla kirkko on myös ainoa tila, johon koulujen juhlaväki kunnolla mahtuu. Semminkin, kun juhlitaan vanhempien ja perheiden kanssa. Ihan vain lukukauden päätöstä tai vallan ylioppilasjuhlia.

On eri asia, vietetäänkö juhlaa kirkossa vai pidetäänkö juhlajumalanpalvelus. Koulun joulujuhla kirkossa ei ole koulun joulukirkko. Kumpikin voidaan järjestää, mutta niitä koskevat eri järjestelyt ja eri periaatteet.

Opetushallituksen mukaan joulujuhla on osa suomalaista kulttuuria. ”Juhlaan mahdollisesti sisältyvän yksittäisen virren laulamisen johdosta juhlaa ei voida uskonnollisen suvaitsevaisuuden nimissä pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavana tilaisuutena.”

Joulukirkko taas on uskonnonharjoitusta. Sille, joka ei halua siihen osallistua, on järjestettävä vastaavan kaltaista toimintaa. Opetushallitus kuitenkin huomauttaa, että ”perustuslain 11 §:n 2 momentin tarkoituksena ei ole estää muiden positiivista uskonnon harjoittamisen vapautta”.

Lapsen oikeuksien sopimuksen 30-vuotisjuhlaa vietettäessä on hyvä muistaa myös sitä (14:3): ”Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai vakaumustaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista säädetään laissa ja jotka ovat välttämättömiä yleisen turvallisuuden, järjestyksen, terveyden ja moraalin tai muiden ihmisten perusoikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi.”

Rajoituskynnys on korkea. Vapaus uskontonsa tunnustamiseen on sitä samaa positiivista uskonnon harjoittamisen vapautta.

Erilaisten uskontojen ja vakaumusten kunnioittaminen on olennaista. Omassa kirkossamme me ajattelemme, että kirkkotila soveltuu juhlakäyttöön kaikille oppilaille yhdenvertaisuutta, monikulttuurisuutta ja uskontojen moninaisuutta kunnioittaen.

Kirkko voi hyvinkin ”muuttua muutamassa silmänräpäyksessä” uskonnollisesta tilasta kaikille käyväksi kulttuuriseksi tilaksi. Siihen on niin totuttu, ettei se välttämättä herätä minkäänlaista huomiota.