Kolumni, Turun Sanomat

Parikymmentä vuotta sitten kirkkohallitus järjesti laajan eutanasiasymposiumin. Yhdeksänkymmenen osanottajan joukossa isäni oli harvinaisuus. Hän kannatti eutanasiaa. Hän oli myös sitä ajavan Exitus ry:n aktiivinen jäsen, ehkä ainoana lääkärinä.

Olen tottunut katsomaan isääni ylöspäin, oli kysymys sitten tiedoista, viisaudesta tai eettisestä arvostelukyvystä.

Tästä ei kuitenkaan seuraa, että olisin ollut hänen kanssaan aina samaa mieltä. Mutta sitä se tarkoittaa, etten voi olla tarkkaan kuulostelematta etenkin niiden perusteluja, jotka kannattavat eutanasiaa oman hoito- tai lääkärinkokemuksensa pohjalta.

Isäni jälkeenjääneissä papereissa on useita Terho-kodin johtajan Juha Hännisen kolumneja. Niissä hän ei eutanasiaa tue, mutta vuoden 2012 lopulla hän totesi piispoille, että ’lääkärikunnan tulee luopua eutanasian absoluuttisesti kieltävästä kannasta’.

Samantapaisen ajatuksen oli symposiumissa esittänyt piispa Jorma Laulaja: ’En sulje kokonaan pois äärimmäisten tilanteiden pakottamaa arviointia, mutta sellainen ei mielestäni perustu kuolemisen ’oikeudelle’ eikä sellaisesta voi rakentaa yleistä soveltamisohjetta.’

Saattohoitokodin johtaja ja kultaisen säännön etiikasta väitellyt piispa tunnistavat sellaiset ääritilanteet, jotka ilmeisesti ovat nyt tehdyn kansalaisaloitteen taustalla. Moni allekirjoittaja on joutunut seuraamaan läheisensä sietämätöntä tuskaa, jota ei ole pystytty lieventämään.

Kun gallupeissa tutkitaan eutanasian kannatusta, saadaan kaiketi vastaus kysymykseen, ’haluaisitko välttää sen, että sinä itse tai läheisesi kokee äärimmäistä kipua kuoleman lähestyessä’. Kukapa ei haluaisi. En kuitenkaan ajattele, että tämän kysymyksen tarkka vastaus on eutanasia.

Saattohoito ja kivunlievitys riittävät selvästi pitemmälle kuin yleisesti mielletään. Saattohoitoa on kehitetty esimerkiksi vuoden 2014 Yhteisvastuukeräyksen tuotolla, mutta paljon on vielä tehtävää. Niin ikään epiduraalinen kivunhoito vaatii lisää tahtoa ja koulutusta – ei niinkään rahaa.

Miksi sitten ne tilanteet, joihin saattohoito ja kivunlievitys eivät pysty, ovat ongelmallisia?

Ainakin siksi, ettei eutanasiaa kannateta vain ruumiillisten kipujen vuoksi. Isänikin mielestä ’eutanasia tulisi kysymykseen lähinnä sellaisten potilaiden kohdalla, joilla olisi edessään ehkä vuosikausia kestävä avuttomuuden tila ja joita ei enää millään muulla keinoin pystyttäisi auttamaan’.

Jos eutanasia sallitaan yksillä perusteilla, se väistämättä johtaa jatkokeskusteluihin toisistakin mahdollisista perusteista.

Niinpä viime lokakuussa uutisoitiin, että Hollannin terveys- ja oikeusministerien mielestä kuolinapua voitaisiin antaa ihmisille, jotka ’eivät enää näe tarkoitusta elämälleen, tuntevat että ovat menettäneet itsenäisyytensä tai ovat eristyksissä ja yksinäisiä esimerkiksi sen takia, että ovat menettäneet läheisensä’.

Logiikan kannalta ’kaltevan pinnan argumenttia’ saatetaan pitää päättelyvirheenä. Jos kuitenkin on perusteltua uskoa, että väitetyt huonot seuraukset toteutuvat, päättely on pätevää.

Kaikki ne eutanasian kannattajat, joihin edellä olen viitannut, edellyttävät tiukkoja kriteereitä kuolinavulle. Hollannin esimerkki viittaa silti selvästi siihen, että pinta on kalteva ja rinne liukas.

Siksi päädyn edelleen samaan kuin isäni kanssa keskustellessa: tällaista kulttuurin muutosta en pysty tukemaan.

Tarpeellinen tarkennus (29.1.2017 12:49):

Kaarlo Kalliala

Toimittaja Markku Lehtola on kiinnittänyt huomiotani siihen, ettei hollantilaisten ministerien puheenvuoro ja samalla maan hallituksen kanta koskenut eutanasiaa vaan avustettua itsemurhaa. Kun kolumnissani puhun vain eutanasiasta, lukija varmaankin ymmärtää asian siten, että tässä yhteydessä käyttämäni sana ’kuolinapu’ viittaa nimenomaan eutanasiaan.

Itsemurhassa avustamiseen otetaan yleisesti kantaa, kun keskustellaan eutanasian laillisuudesta tai laittomuudesta. Avustetun itsemurhan ja eutanasian ero voi pienimmillään rajoittua siihen, tekeekö kuoleva tietyn fyysisen liikkeen vai ei.

Vaikka eutanasiaa ja avustettua itsemurhaa ei pidä samastaa, yhteistä niille on juuri yhteiskunnan tuottama kuolinapu ja keskustelu tämän perusteista. Minusta hollantilainen keskustelu viittaa yhtä kaikki siihen, että kaltevan pinnan argumentti toimii.