Kolumni, Turun Sanomat

Jos yhteiskuntarauha kiinnostaa, kahta ihmisryhmää ei pidä katsoa ylen. Toinen on keskiluokka ja toinen nuoret miehet. Kummankin hyvinvoinnilla on erityinen merkitys.

Eilisessä Helsingin Sanomissa Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen tiivisti keskiluokan ongelman lyhyesti: ”Kuluttajina nautimme globalisaatiosta halpoina tavaroina ja palveluina, työntekijöinä olemme pulassa.”

Tämähän se yhteiskuntasopimuksenkin niin vaikeaksi tekee. Niin kauan kuin työtä riitti ja siitä pystyttiin maksamaan säällistä palkkaa, halvat palvelut ja tavarat olivat silkka etu ja ilo. Mutta kun työ siirtyi sinne missä se maksaa vähiten tai sen korvasi automaatio, milläs täällä enää mitään hankit?

Ongelma on yleislänsimaalainen. Tällä puolen Atlanttia on silmät pyöreinä seurattu Donald Trumpin esivaalimenestystä. Mikäpä muu sen taustalla on kuin keskiluokan pettymys ja huonovointisuus.

Jos Trumpin kaltaista räyhähenkeä pidetään parempana vaihtoehtona kuin nykytilaa, keskiluokan kokemuksen nykytilasta täytyy olla jotakuinkin toivoton.

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo on osuvasti todennut (HS 14.2.), että nyt Suomessa on aiemmin tyytyväisen keskiluokan tilalla ahdistettu keskiluokka ja alistettu köyhälistö. ”Nämä ihmiset kuuluvat globalisaation häviäjiin.”

Hiilamon mukaan tähän liittyvät jännitteet purkautuvat osin maahanmuuttokeskustelussa. Itse hän toteaa suhtautuvansa sekä maahanmuuttoon että monikulttuurisuuteen myönteisesti, mutta arvostelee kirpeästi ajatuspoliiseja, ”jotka pyrkivät moraalisen ylemmyyden tunnossa sanelemaan sen, miten maahanmuutosta ja maahanmuuttajista tulisi keskustella” (YP:n blogi 4.3.).

Hiilamo on tunnustanut poliittista väriä olemalla vihreiden eduskuntavaaliehdokkaana. Juuri siksi hänen kiitoksensa perussuomalaisille kuulostaa painokkaalta: ”Puolue on kuitenkin tehnyt mielestäni valtavan palveluksen suomalaiselle demokratialle toimimalla paineventtiilinä ahdistetun keskiluokan, erityisesti miesduunareiden, kokemuksille.”

Sitä rauhallisempaa on yhteiskunnan kehitys, mitä tarkemmin kokemuksia kuunnellaan. Sitä paremmin säilyy yhteiskuntarauha, mitä kattavammin erilaisia näkemyksiä edistetään länsimaisen demokratian normaaleilla pelisäännöillä.

Yhdysvalloissa Trumpin menestys rakentuu olennaisesti keskiluokan turhautumiselle. Häntä kannatetaan ilmeisesti myös ihan piruuttaan: mehän näytetään poliittiselle eliitille, mitä me niistä tuumataan. Kun ärsyyntynyt keskiluokka heittäytyy kiukuttelun puolelle, rauha voi olla vaarassa.

Koko ajan on kysymys paitsi toimeentulosta myös arvostuksen kokemuksesta. Globalisaatio ja automaatio kun ovat purkaneet juuri työn, toimeentulon ja elämän mielekkyyden kolmiyhteyttä. Pidetäänkö meikäläistä minään?

Tämä jos mikä on nuorten miesten kysymys. Jos yhteiskunta näyttää vastaavan että eipä juuri pidetä, arvoa ja asemaa haetaan muualta. Jos työpanosta ei tarvita eikä paikkaa löydy, statuksen ja yhteenkuuluvuuden tarjoaa kyllä jengi tai radikaaliliike.

Kristinuskon mukaan kaikilla on yhtäläinen arvo, joka ei perustu suorituksiin. Tämän sanomisen lisäksi se on myös tarpeen kokea.