Kolumni, Maaseudun Tulevaisuus

Suvivirsi on ilman muuta ykkönen, mutta toinen kesän suosikkivirsistä on Soi kunniaksi Luojan. Sibeliuksen sävel on raikas ja ilmava. Samaa on sanottava sanoista.

Kaksi ensimmäistä värssyä on kirjoittanut A.W. Koskimies. Kolmas on hänen puolisonsa Iltan käsialaa. Olen kiinnittänyt siihen erityistä huomiota, koska Ilta Koskimies oli myös isoisäni sisko.

Alun perin kolmannessa säkeistössä pyydettiin: ”Suo, että alttiin mielin myös köyhää holhoomme.”

Jo kolmekymmentä vuotta on kuitenkin laulettu: ”Suo, että ilomielin myös jaamme leipämme.”

Köyhän holhoaminen ei enää vetele. Nykyveisaaja on herkkä me ja ne -asetelmalle ja varsinkin sellaiselle, jossa me olemme vahvempia ja nuo toiset heikompia. Ja holhoaminen kuulostaa, no, holhoavalta.

Holhoamisesta ovat kuluneet pois siihen ennen kuuluneet huolenpidon ja suojelun sävyt. Nyt se mielletään turhaksi valvonnaksi ja joutavaksi moralisoinniksi. Hallituskin kuvittelee lieventävänsä nimenomaan holhousta, kun se helpottaa alkoholin saatavuutta.

En ole raitis. Vaivatta kyllä tyydyn usein tarjolla olevaan valikkoon maito-piimä-kotikalja-vesi, mutta silti myös piispan tarjoamaan vieraanvaraisuuteen kuuluu joskus viini, eikä sitä kukaan ihmettele.

Juuri tämän vuoksi otan oikeudekseni ärsyyntyä hallituksen hankkeesta juoda Suomi kuntoon. Niin minulle kuin muillekin tekee vain hyvää, ettei vahva olut tai viini ole tyrkyllä eikä heräteostos. Sitä enemmän tulee juoneeksi vettä.

Mitä helpommin alkoholia saa, sitä enemmän sitä ostetaan. Mitä enemmän juodaan, sitä suuremmat ovat haitat. Näin se on tähän asti mennyt. Eivätkä Suomeen ole yhtäkkiä puhjenneet hillityt eurooppalaiset juomatavat.

Nyt kannattaisi soveltaa Paavalia, joka ohjeisti Korintin seurakuntaa epäjumalille uhratun lihan syömisestä. Vaikkei sellaisesta sinänsä haittaa olekaan, ”katsokaa kuitenkin, ettei tämä vapautenne koidu heikoille loukkaukseksi”.

Okei, isotätini ilmaisu ”köyhien holhoomisesta” on kuin onkin vanhentunut. Mutta suojelu ja huolenpito on omia vapauksia olennaisempaa edelleen.