Jumalan numerot

Kristinuskon riemuvuonna 2000 järjestimme Turkuun Tulevaisuus ja toivo -symposiumin. Muuan uskontotieteilijä otsikoi esitelmänsä: ”Jumalien lukumäärä tulevaisuuden uskonnossa”.

Hyvin otsikoitu, koska se jäi mieleen. Olen juutalaisten ja islaminuskoisten ystävieni kanssa kuitenkin yhtä mieltä siitä, että jumalia on vastakin yksi. Ei Jumala moneksi taivu, vaikka onkin monessa mukana.

Moni on silti hämmennyksissään, onko kysymys eri jumalasta. Ennen vain harva suomalainen kristitty pohdiskeli islamia, mutta nyt moni ihmettelee, ettei kai meidän Jumalamme sama ole kuin Allah.

”Allah” nyt joka tapauksessa tarkoittaa arabiassa samaa kuin ”Jumala” suomen kielessä. Ja jos kerran on vain yksi jumala, joko toista ei ole ollenkaan tai sitten on kysymys yhdestä ja samasta.

1000-luvulla paavi Gregorius VII kirjoitti Mauritanian kuninkaalle, että me ”uskomme yhteen Jumalaan, joskin eri tavoin”. Jumala on yksi, mutta kristinusko ei ole islamia eikä päinvastoin.

Kristitty ylistää Kolmiyhteistä Jumalaa, mutta muslimi edustaa yksinkertaisempaa matematiikkaa: ”Ne, jotka sanovat: Jumala on yksi kolmesta, eivät ole uskovia” (Pöydän suura, 73).

Kukapa kristittykään Kolminaisuutta ymmärtäisi.

Tampereen emerituspiispa Juha Pihkala on sanonut hyvin: ”Kolminaisuusopin ei siis ole ollut määrä selittää Jumalaa. Sen tarkoitus on päinvastoin varmistaa, että loogista mallia kaavaileva ajattelu jää aseettomaksi Jumalan mysteerin edessä.”

Kristinusko on olennaisesti Kristus-uskoa. Mitä Jumala ihmisestä tahtoo ja mitä hän meille tahtoo olla, Jeesuksesta se näkyy. Tätä ei muslimi eikä juutalainen voi allekirjoittaa.

Jakolinja on selvä, mutta silti saatetaan tähdätä yhteen ja samaan Jumalaan. ”Abrahamin perillisiksi” nimitettyjä uskontoja on kolme, mutta Jumala on yksi. Siinä kolme abrahamilaista uskontoa pitävät Suomessa yhtä, että ne haluavat edistää yhteiskunta- ja uskontorauhaa. Sitä varten on oma USKOT-fooruminsakin.

Shalom, salaam ja rauha tarkoittavat samaa. Ne ovat yhden ja ainoan Jumalan tahto ja lahja.