Kolumni, Kirkko ja me -lehti 2/2013

Mitä ei voi tarjota, kun kylään on tulossa buddhalaisia, muslimeita ja juutalaisia? Ja kun mukana on myös ortodoksipappi ja on paastonaika? Ainakaan ei olutta ja grillimakkaraa. Eikä lämpimiä kinkkujuustoleipiä. Eikä viiniä. Eikä.

Yhtä kaikki vain kokoonnuttiin. Helmikuun alussa vietettiin YK:n julistamaa uskontojen välisen yhteisymmärryksen viikkoa. World Interfaith Harmony Week on nuori tulokas: tämä vuosi oli vasta kolmas.

Aloite tuli Lähi-Idästä. Sieltä, tiedättehän, missä uskonnolliset vastakohtaisuudet ovat siis kerta kaikkiaan aivan sovittamattomia. Vaan kun Jordanian kuningas Abdullah II ehdotti tätä syyskuussa 2010, jo seuraavassa helmikuussa toimeen tartuttiin yli 40:ssä maassa.

Alkuperäisajatus on kuin suoraan Jeesuksen suusta – vaikka se onkin tässä toistettava englanniksi: love of
God and love of one’s neighbour. Jotta mukaan saataisiin jumalattomatkin uskomukset, rinnalle on tuotu taitava mukaelma: love of the good and love of one’s neighbour. Rakasta Jumalaa. Tai edes hyvää. Ja lähimmäistä.

Turussa me olemme tyytyneet suurten maailmanuskontojen kohtaamisiin. Tavoite on hyvin käytännöllinen, keskinäisen tuttuuden ja kunnioituksen lisääminen. Suurelliseen uskontodialogiin meillä ei ole voimia, mutta meistä on meiksi. Pitämään yhteyttä ja jopa yhtä muulloinkin kuin vain yhtenä viikkona vuodessa.

Joskus viime vuosituhannella olin Porissa uskontokeskustelussa. Järjestäjä oli taipuvainen sille muodikkaalle kannalle, että kaikki uskonnot ovat viime kädessä yhtä. Kukaan meistä panelististeista ei ollut samaa mieltä; itse asiassa onkin aika kummallista olettaa jokin tunnettujen uskontojen takainen superuskonto, jolla ei ole mitään omaa hahmoa.

Mutta sellainen yhteisymmärryksen henki kyllä vallitsi, että toinen pystyi puhumaan toisen puolesta: mukaan pyydetyt muslimit olivatkin lähettäneet paikalle kristityn itämaiden kirjallisuuden professorin. ’Sinä, Heikki, kun tunnet meidät ja tunnet suomalaisen kulttuurin, voisitko mennä?’

Uskonnoille ihan olemassaolevina uskontoina on tyypillistä tykätä rauhasta, yhteisymmärryksestä ja sujuvasta arjesta. Ja yhdessä syömisestä.

Uskontojen ihmiset kuuluvat yhteen. Siksi onkin parempi miettiä, mitä kaikkea voidaankaan jakaa kuin mitä ei. Niin kuin parsakaalipiirakkaa, mustikkamuffinseja, hedelmäsalaattia, kahvia ja teetä.