Kolumni, Sana-lehti

Juhannus on juhla, mutta mitä silloin juhlitaan? Ei ainakaan Johannes Kastajaa. Eikä Suomen lipullakaan ole juuri mahdollisuuksia. Kirkollisena juhlana juhannus kuitenkin yrittää olla Johanneksen synttärit ja kansallisena juhlana lipun nimikko.

Juhlat ovat kummallisella tavalla toisaalta hyvinkin sidoksissa tiettyyn kulttuuriin ja toisaalta sellaisen suhteen tavattoman joustavia.

Kun aikoinaan asuimme Hollannissa, opin kyllä, miten Sinterklaasia vietetään. Omat lapsemme olivat ilman muuta täysillä mukana, mutta minulle juhla jäi oudoksi. Vierasta mikä vierasta.

Juhannus puolestaan on jotenkin vain kasautunut yhdistelmä Suomen kesää, mökkeilyä ja luontoa. Mukana on ripaus kesäpäivänseisaukseen liittyviä ikiaikaisia tapoja ja leikeiksi muuttuneita taikoja. Liput ja Johannekset kelpaavat koristeiksi kakun päälle, mutta ei niillä mitään oikeaa juhannusta määritellä.

Juhannustahan vietetään, koska vietetään juhannusta. Sen liturgia ei keskity kirkkoon vaan televisioon. Se alkaa siitä, kun uutistenlukija aattona lausuu: ”Juhannuksen menoliikenne on…” Se sujuu joko hyvin tai huonosti, mutta sen osallisuuteen meidät yhtä kaikki halutaan mukaan.

Kirkko on historiansa aikana aina ollut sekä myötä- että vastakulttuurinen. Jo Paavali halusi toisaalta olla juutalaiselle juutalainen ja kreikkalaiselle kreikkalainen, mutta varoitti toisaalta mukautumasta ”tämän maailman menoon”.

Juhannusta on syytä viettää myötäkulttuurisesti. Jos totta puhutaan, umpikristittykään ei oikein pääse Johannes-vireeseen, kun on niin täynnään kesäistä myötämieltä. Siinä suhteessa hän toki on etuoikeutettu, että hän hyvin tietää, kelle kiitollisuutensa osoittaa.

Vastakulttuurista asennetta aletaan – kumma kyllä – tarvita kirkkovuoden keskeisten juhlien viettämisessä. Pääsiäisen puputtamiseen tai tiputtamiseen söpöileväksi kevät- tai pentujuhlaksi ei voi suostua. Jouluna ei juhlita kulutusta tai tonttuilua, vaan Jumalan ja ihmisen välimatkan pyyhkiytymistä pois.

Vastassa eivät ole toiset uskonnot, vaan ”neutraalina” itseään markkinoiva uskonnoton yhtenäiskulttuuri. Kun juhannus tänä vuonna osuu yksiin muslimien paastokuukauden ramadanin loppumisen kanssa, meidän sopiikin toivottaa heille siunattua päätösjuhlaa, id mubarak.

Ja olla itse ihmisiksi, liputtaa ristilipulla ja veisata Soi kunniaksi Luojan.