Musta ovi, jonka reunoista loistaa valoa
Pääsiäistervehdys Tuoreessa oliivipuun lehdessä huhtikuussa 2020

”Herra, sinä haluat pimeän asuinsijan”, sanoi kuningas Salomo temppelin valmistuttua (1 Kun 8:12). Kaikkeinpyhin on myös kaikkeinpimein. Niinpä voi kaikkein pimein tila olla kaikkein pyhin paikka.

Pimeys ei kuitenkaan ole pyhää pimeyttään vaan kirkkauttaan. Juuri ennen Salomon sanoja todetaankin, että ”papit eivät pilven vuoksi voineet jatkaa palvelustaan, sillä Herran kirkkaus täytti temppelin”.

Tämän poissulkevuuksien yhteenlankeamisen, tämän vastakohtien ykseyden vahvistaa kristittyjen ikiaikainen kokemus. Usko on ”kirkkaansynkeä pilvi, joka verhoaa meitä niin kauan kuin vaellamme maan päällä” (Karl Rahner).

Saman kokemuksen jakavat monet hengelliset opettajat. Owe Wikström kirjoittaa häikäisevästä ja Maria Normanbyläinen kirkkaasta pimeydestä.

Pitkäperjantaina ollaan pimeyden ytimessä. Sen myötäkokee jokainen hylätty ja häväisty. Sen tajuaa jokainen kärsivä ja umpikujaan joutunut. Sen ymmärtää jokainen, jolta on kadonnut elämän tarkoitus ja olemassaolon mieli.

Tänä keväänä pimeys saa erityisesti muotoa siinä pelossa, epätietoisuudessa ja eristäytymisessä, jota maailmanlaaja pandemia kylvää ihmisten sydämiin.

On läpitunkematon mysteeri, miksi pimeys hehkuu. Pääsiäinen ei siinä ennakolta hohda, vaan pimeys on pimeys on pimeys. Jeesuksen asia on mennyt päin helvettiä, mutta niin on myös mennyt Kristus itse, kipujen mies ja sairauden tuttava.

Vaikka ristin salaisuus ei suostukaan selitettäväksi, alarajan alittaminen on ilmeisen välttämätöntä. Ihminen voi kaikkein pimeimmässä tilassaan olla myös kaikkein pyhimmissään, koska siellä hän samastuu Kristukseen ja Kristus häneen.

Tätä mysteeriä kirkko ei hallinnoi, vaan se häikäistyy siitä. Tämä salaisuus ei ole kirkon omaisuutta, vaan se osoittaa siihen ja viittaa sen suuntaan. ”Kumarramme kärsimystäsi, oi Kristus.”

Ja äkkiä koittaa pääsiäinen, valo hulmahtaa kaiken ylitse. Niin kirkas, että me emme pysty katsomaan suoraan. Me sokaistumme, häikäisevä kirkkaus on pimeyttä. Pääsiäisenkään salaisuus ei ole paljastettavissa vaan vain palvottavissa.