Joulutervehdys Eläkeliiton Varsinais-Suomen piirin Joulutervehdys –lehteen 2012

Asuessamme 1980-luvulla Hollannissa katselin aika ajoin myös naapurimaiden televisio-ohjelmia. Muutamat katkelmat jäivät pysyvästi mieleen. Niin kuin se BBC:n dokumentti muutoin tavallista jos kohta vaurasta elämää elelevästä lontoolaisesta juutalaisperheestä.

Perheen isä kommentoi juutalaisten perinteiden noudattamista tähän tapaan: ”Ei minusta mikään tapa sinänsä ole korvaamaton eikä välttämätön. Mutta jos me alamme luopua niistä sillä perusteella, pian meillä ei ole mitään jäljellä.”

Juutalaisessa kulttuurissa tapoja ei ylipäätään kyseenalaisteta – ajatellaanpa vaikka jokaviikkoista sapattiateriaa. Suomalaiskristillisessä enemmänkin. Toisaalta pitäisi olennaisena, että lapsi oppisi olemaan kiitollinen ruoasta  ja kunnioittaisi sitä, mutta ruokarukous jotenkin ujostuttaa. Toisaalta haluaisi kasvattaa lasta turvallisuuden ja pyhyyden kokemiseen, mutta ujostuttaa se iltarukouskin.

Perinteet kannattelevat ihmistä. Ihminen puolestaan kannattelee perinteitä – usein vanhempi, kokeneempi ja tietoisempi. Juuri hän siirtää perinnettä nuoremmille. Juutalaisella pääsiäisaterialla joukon nuorin kysyy: ’Miksi tämä ilta on erilainen kuin kaikki muut illat?’ Vanhimmat sen tietävät.

Meidän sukujoulussamme luetaan evankeliumi isänisäni isän nuorena saamasta Raamatusta. Isäni luki sen 92-vuotiaaksi; hän kannatteli perinnettä, joka teki jouluaatosta erilaisen kuin kaikki muut illat. Tajusin saaneeni suuren etuoikeuden, kun poikasena pääsin yhtenä jouluna lukemaan: ”Ja hän synnytti pojan, hänen esikoisensa, ja kapaloitsi hänen, ja pani seimeen: ettei heille ollut siaa majassa.” Itse asiassa joka jouluna salaa odotin, että saisin tehtävän uudelleen; olinhan selvinnyt fraktuurastakin aivan kunnialla!

Kannattaa ottaa tavaksi pitää televisio, kännykät ja nettiyhteys kiinni vähintään aaton ellei joulupäivänkin: olla läsnä eikä vain paikalla. Kannattaa lukea evankeliumi, laulaa sen päälle Enkeli taivaan ja sen päälle kauneimpia joululauluja: uskaltautua hartaaksi. Kannattaa kannatella perinteitä ja antautua niiden kannateltavaksi.

Vaikka kaikkia joulunviettäjiä ujostuttaisikin olla tosissaan, mitäpä tuosta – ujostellaan sitten yhdessä. Jokainen kuitenkin kaipaa yhteyttä ja rakkautta, jotka ovat joulun ytimessä. Ehkä ujoudestakin voi vapautua:

Ei kukaan pelätä voi pienokaista,
ei ujostella köyhää lapsukaista.
Luo Jeesuksen siis juoskaa kiireisesti
ja tervehtikää häntä iloisesti.

(Carl Mauritz Lilliehöök)