Hyvästä syystä – oli aihetta tai ei

Pääministeri muistutti jo hyvän aikaa sitten, että kokoontumisrajoitukset ovat voimassa myös vappuna. Vaikka vappumarssiperinne onkin kovin hiipunut, toppuuttelu kuulosti yhtä kaikki erikoiselta, kun se tuli vanhan työväenliikkeen suunnasta.

Yhtä outoon rooliin joutuivat kirkkoherrat jo koronakriisin alussa. Älkää nyt hyvät ihmiset jumalanpalvelukseen tulko! Eikä ainakaan ehtoolliselle!

Nyt sitten nähdään, miten vappu on kestänyt kansan paineet tai kansa vapun. Viikkojen vaimeudelle ja päivien puuduttavalle samankaltaisuudelle on kaivattu vastapainoa. Tai pikemminkin vastakeveyttä.

Jotakin sellaista vapulta odotetaan. Itse asiassa kaikkien juhlien idea on olla jotakin muuta kuin arki: juhla ja arki on samanlainen luonnollinen pari kuin veitsi ja haarukka, talvi ja kesä tai sima ja tippaleipä.

Vaikka arjessa ei sinänsä olekaan mitään vikaa, elämään tarvitaan juhlan luomaa vaihtelua. Juuri tänä keväänä on kyllä tajuttu, kuinka suurenmoista on se tavallinen jokapäiväisyys, jota ollaan paitsi. Silti kaivataan myös muuta, elämänrytmiä.

Vappua vietetään luultavasti juuri vaihtelun vuoksi. Annetaan sille asiapohjaisempiakin perusteita, mutta niissä on totta vain toinen puoli – jos aina sekään.

Almanakka kertoo vapun olevan suomalaisen työn päivä. Siinä on kaikua perinteisen työväenliikkeen juhlakalenterista, jonka keskeisin pyhä päivä tai pyhäpäivä vappu on ollut. Kansainvälisyyttä allakka ei tunnista.

Opiskelijoidenkin nimikkona vappua pidetään. Koulutus-Suomessa se kuitenkin tarkoittaa jokseenkin samaa kuin kaiken kansan karnevaali. Opiskelevat ja opiskelleet eivät juuri erotu toisistaan – semminkään, kun kaikkia patistellaan ”elinikäiseen oppimiseen”.

Moni kelpuuttaa vapun kevään juhlaksi, niin haettua kuin se usein onkin. Ellei ilmastonmuutos yllätä, sarkastiset vitsailut räntäsateesta erityisenä vappusäänä tulevat jatkumaan. Toukokuun ensimmäisen päivän kevätluonne on selvästi keksitty meitä etelämpänä.

Sellaista traditionalistia ei sentään ole, joka yrittäisi väittää vappuna juhlittavan pyhää Walpurgaa. Sama päivä on omistettu myös kahdelle apostolille, Filippukselle ja Jaakob nuoremmalle.
Vielä pitkään viime vuosisadallakin papit ottivat uuden virkansa vastaan toukokuun alussa, mutta ei vappua senkään vuoksi vietetä.

Vappu tuo näkyviin, etteivät juhlan aihe ja juhlan viettämisen syy ole sama asia. Tarvitaan jokin aihe, joka perustelee, miksi juuri nyt. Mutta syy viettää juhlaa on elämän rytmittäminen ja yhteen tuleminen.

Yhdysvalloissa vietetään tammikuussa Martin Luther Kingin päivää. Nimikkohenkilöstä voisi päätellä, että se koettaisiin yleväksi perusoikeusjuhlaksi. Äskettäin kuulin toisenmoisen luonnehdinnan: ”Great to get together and party for no reason at all.”

Niinpä koronavappu onkin vapuksi kummajainen. Nyt pitäisi jotenkin keskittyä juhlan aiheeseen, vaikka se sellaisenaan innostaisi vain laimeasti. Sitä vastoin on syytä pidättäytyä juuri siitä, mikä on kivaa ja itse asiassa juhlimisen syy: elämän rytmittäminen ja yhdessä oleminen.

Elämänrytmin tärkeyden olin tajunnut jo ennen koronaa, kun vuosia sitten aloin käydä säännöllisesti kirkossa: arjen ja pyhän vuorottelu meni veriin.

Mutta vasta nyt olen kunnolla tajunnut, kuinka olennaista on päästä ihmisten ilmoille. Me kuulumme sinne, missä on muitakin ja missä jaetaan kokemuksia. Sinne, missä vietetään juhlaa: siihen on hyvä syy – oli aihe mikä oli.