Euroäitien suojassa

Eurooppa-päivä ja äitienpäivä osuvat molemmat tähän viikonloppuun. ”Euroopan äidiksi” on viime aikoina nimitetty lähinnä liittokansleri Angela Merkeliä, mutta maanosan äitiyttä on edustanut myös moni naispyhimys.

Paavi Johannes Paavali II nimitti 1999 kolme naispuolista Euroopan suojeluspyhimystä. Vain yhden henkilöhistoriaan kuului oma äitiys. Ehkä se onkin tarkoituksenmukaista. Jeesuksesta on vastaavasti huomautettu, että ”jospa juuri isätön osasi osoittaa, ettei meidän Jumalamme ensi sijassa olekaan Herra Sebaot, vaan Taivaan isä?”

Noista kolmesta Katariina Sienalainen (1347–1380) on muun muassa ruumiillisista vaivoista ja sairauksista kärsivien ihmisten sekä sairaanhoitajien suojeluspyhimys. Se on korona-aikana oikein osuvaa.

Juutalaissyntyisen filosofin ja karmeliittanunnan Edith Steinin (1891–1942) kohtalo puolestaan muistuttaa, ettei Euroopan kaikki oppineisuuskaan riitä estämään radikaalia pahaa. Hän kuoli marttyyrina Auschwitzissa.

Suomessa tutuin on pyhä Birgitta (1303–1373), jolla oli kahdeksan lasta. Sikäli kuin Euroopalla tarkoitetaan jotakin poliittista eikä vain kulttuurista, Birgitta sopiikin suojelijattareksi erityisen hyvin.

Birgitta vaikutti ilmestyksillään etenkin Ruotsin ja Italian politiikkaan. Länsimaisen mystiikan historian kirjoittanut Maiju Lehmijoki-Gardner kyllä huomauttaa kirpeästi, että kysymyksessä olivat ”tilausnäyt”. Ne kommentoivat ajankohtaisia ilmiöitä tarkoitushakuisesti.

Kaikkien kristittyjen äitinä pidetään toki Neitsyt Mariaa. Vaikka Birgitta onkin myös Ruotsin suojeluspyhimys, koko Pohjolan paavi vuonna 1989 vihki ”Marian tahrattomalle sydämelle”.

Taustalla ovat jouluevankeliumin sanat, kuinka Maria kätki sydämeensä kaiken tapahtuneen (Lk 2,19) sekä ennustus, että Marian sydämen läpi on miekka käyvä (Lk 2,35).

Itse kullakin meistä on oma äitimme ja omat isoäitimme. Usein he ovat olleet paitsi elämämme suojelijoita myös hengellisiä äitejä. Siihen ei tarvita tahratonta sydäntä eikä erityisiä näkyjä.

Rakkaus ja rukous riittävät.