Uunituoreita rusinapullia pellillä.
Kolumni Maaseudun Tulevaisuudessa 26.1.2020

Filosofi Ludwig Wittgensteinin (1889–1951) kirjoituksien marginaalimerkinnöistä ja irtohavainnoista on koottu pieni kirja Yleisiä huomautuksia. Olen siihen erityisen tykästynyt. Wittgenstein havainnoi ja ajattelee omalaatuisesti ja virkistää sen myötä lukijansakin ymmärrystä.

Kestosuosikkini – keskeltä lyhennettynä – on ilman muuta seuraava. ”Rusinat voivat olla parasta leivoksessa, mutta säkillinen rusinoita ei ole parempi kuin yksi leivos. Leivos ei ole ikään kuin: laimennettuja rusinoita.”

Huomautus on suorastaan vastustamaton, koska se tuntuu niin asiaankuulumattomalta ja kreisiltä. Ikään kuin terävä filosofi olisi kesken kaiken alkanut arvioida kotikaupunkinsa Wienin kuuluisien kahviloiden tuotteita.

Kysymys on kuitenkin omaperäisestä kielikuvasta, johon Wittgensteinilla itselläänkin on valmis sovellutus. Hän kertoo ajatelleensa kirjailija Karl Krausin aforismeja – ja myös omia filosofisia huomautuksiaan.

Tiedä niistä, mutta metafora kuvaa erityisen osuvasti netin mahdollistamaa kaikkien rusinoiden maistelua. Sille on vaikea olla altistumatta.

Rusinat pullasta -kulttuuri ajaa noukkimaan kaikesta sen ja vain sen, mikä on huippua. Mikä ikinä maailmassa onkaan näyttävintä, stimuloivinta, erikoisinta ja ihmeellisintä, se on tavoitettavissa ja poimittavissa.

Wittgenstein kuitenkin huomauttaa, ettei ”se, joka pystyy tarjoamaan meille säkin rusinoita, voi vielä leipoa siitä leivosta, saati sitten, että voisi tehdä jotakin parempaa”.

Sepä se. Elämä ei ole ikään kuin: laimennettuja huippuhetkiä. Rusinapulla on parhaimmillaan kokonaisena ja elämä arkineen kaikkineen.

Kristinuskon leivos- ja pullakäsitys on ilman muuta wittgensteinilainen. Kristillinen elämänmuoto suosii ja suosittaa koko elämän syväkokemista eikä pelkkien huippujuttujen metsästystä.

Vaikka netti näyttääkin kaikki maailman ihmeet, pelkästään niistä ei ihmisen maailma muodostu. Ellei pysy muihin nähden aivan arkisella kosketusetäisyydellä, menettää kosketuksen myös itseensä. Ja Jumalaan.