Kolumni, Maaseudun Tulevaisuus

Viime kuussa kyselin tällä palstalla, kenelle eivät kellot soi. Nyt sopii kysyä, kelle ne soivat, kun soivat. Uudenvuodenyönä kun on tarkoitus soittaa ”iloinen juhlasoitto” kaikissa seurakunnissa.

Aleppon kellojen on katsottu olleen menneen vuoden merkittävin kirkollinen uutinen. Ne olivat kuolinkellot, surullinen saattosoitto.

Kellot voivat surra kuolemaa ja ihmisyyden alennustilaa, mutta useammin ne juhlivat elämää ja hyvän voittoa.

Mieleeni on jäänyt tietty kellonsoitto C.S. Foresterin merisotaromaanista. Vakavasta sairaudesta toipuva kommodori Hornblower palaa tietoisuuteen ja kuulee jonkin kaikuvan.

”Mutta se, mitä hän kuuli, oli tosiaan kirkonkelloja, jotka läppäsivät rauhallisessa maailmassa. Rauhallisessa! Kirkonkellot eivät koskaan läppäisi niin muutoin kuin paikalla, missä oli rauha.”

Yhdysvaltain kansallisiin symboleihin puolestaan kuuluu ”vapauden kello”, johon on valettu lainaus 3. Mooseksen kirjasta: ”Julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille.”

Uudenvuodenyön iloisen juhlasoiton erityinen syy on Suomen satavuotinen itsenäisyys. Jotta kellot kaikuisivat säröttymättä, niiden tulisi julistaa rauhaa, turvaa ja vapautusta kaikille kuuluvilla oleville.

Niin kuin vaikka niille, jotka etsivät tästä maasta juuri sitä vapautta, turvaa ja rauhaa, jota heillä ei omassa maassaan ole. Tai nimenomaan myös heille, jotta me ollenkaan kehtaisimme iloisesti juhlasoitella.

Mitä vähemmän vapautta ja oikeutta sitä äänettömämmät kellot. Vuonna 1987 kävin perheeni kanssa nunna Kristodulin luostarissa Kreikassa. Rukoukseen kutsuttiin edelleen kilkuttamalla puista kolistinta talatonia, koska kellonsoitto oli turkkilaisaikana kielletty.

Neuvostoaikana Ylen toimittaja halusi äänittää Tallinnan tuomiokirkon kellot. Koska niitä ei saanut soittaa, hän kiipesi torniin, ja äänitys tehtiin tuomalla mikrofoni kellon viereen ja kilauttamalla sitä ihan hiljaa. Paikallinen avustaja oli muuten muuan Lennart Meri.

Älä kysy, kenelle ja milloin rauhan ja vapauden kelloja voidaan soittaa. Aina ja kaikille.